Vapaaehtoistoiminta on ennen kaikkea kohtaamista

20.11.2020

Muistisairas ihminen toimii aina loogisesti ja järkevästi omasta näkökulmastaan käsin, koska tunne on aito, mutta sille ei ehkä ole suodattimia. Kaikella tekemisellä on AINA tarkoitus ja tunne ON totta.

Edellisessä blogissa projektipäällikkö Helena Haaja kiteytti potilasjärjestöjen ydintehtävän osuvasti: ”Yhdistyksillä ja järjestöillä on vahvuutena vertaistoiminta, kokemustieto ja kiireettömät kohtaamiset sekä kuulluksi tuleminen.” Päijät-Hämeen Muistiyhdistyksen työntekijänä allekirjoitan tuon lauseen täysin ja haluan tässä kirjoituksessa asettaa painopisteen kiireettömiin kohtaamisiin.

Myös Muistiyhdistyksen toiminnassa on mukana iso joukko vapaaehtoistoimijoita. Ilman heitä moni asia olisi hankalammin toteutettavissa tai pahimmassa tapauksessa jäisi jopa kokonaan toteutumatta. Toiminta on monipuolista ja kattavaa koronasta huolimatta, mutta ennen kaikkea se on muistisairaan ja hänen läheistensä kohtaamista kiireettömästi.

Muistisairaita on Suomessa lähes 200 000

On vaikea kuvitella, että etenkin ikäihmisten parissa toimiva vapaaehtoistoimija ei kohtaisi matkallaan muistisairasta henkilöä. Erilaisissa elämäntilanteissa olevien ihmisten kohtaaminen on taitolaji, mutta etenkin muistisairaan henkilön kohtaaminen saattaa usein olla varsin haastavaakin.

Muistisairaan ”käytösoireet” – onko minullakin?

Yksi asia, joka herättää paljon kysymyksiä on muistisairauden eteneminen ja sen mukanaan tuomat erilaiset oireet. Muuttunut käyttäytyminen saa usein hämilleen niin omaisen, hoiva-alan ammattilaisen kuin vapaaehtoistoimijankin. Kirjallisuuden ja tutkimusten mukaan yksi suurin syy siihen, miksi hoitaja (oli hän sitten omainen, ammattilainen tai vapaaehtoistoimija) väsyy ovat muistisairaan ”käytösoireet”.

Listalla on mm. sellaisia asioita kuin
masennus
aloitekyvyttömyys
apatia
unettomuus
levottomuus
aggressiot jne.

Syy, miksi itse laitan ”käytösoireet” sitaatteihin, on se, että sinne se mielestäni kuuluu! Jokaisella meistä ilmenee joskus unettomuutta emmekä aina ole iloisimmillamme ja intoa puhkuen suunnittelemassa seuraavia sukujuhlia. Joskus ei vaan huvita aloittaa suursiivousta tai lattialle unohtunut likainen sukkapari saa hermosolut tutisemaan ja äänen volyymin nousemaan tahattomasti, kun yritämme ilmaista, että sukkaparin kuuluisi olla jossain aivan muualla.

Joskus taas typerä puujalkavitsikin saattaa saada naurunappulat kaakkoon ja iloa riittää pitkäksi aikaa. Usein jokin tuoksu, valokuva, tutun näköinen henkilö, ääni tmv. herättää mieleen muiston – ihan jokaisessa meistä. Muisto taas nostaa aina esiin tunteen. Näin tapahtuu myös muistisairauteen sairastuneella.

Ero on siinä, että terve henkilö kykenee arvioimaan tässä hetkessä tapahtuvia asioita, puntaroimaan siihen liittyviä tunteitaan ja tarvittaessa lykkäämään tunnekuohua kenties myöhemmäksi – sopivampaan ajankohtaan. Ei ehkä ihan aina, mutta pääsääntöisesti.

Muistisairaus vahingoittaa juuri tätä kykyä siirtää ja luokitella asioita oikeisiin mittasuhteisiin. On kyse siis ennemminkin tunteiden hallinta- ja käsittelykyvyn muutoksesta – eikä niinkään siitä, että muistisairas käyttäytyisi tahallisesti tilanteeseen sopimattomalla tavalla. Sopimattomalla tavalla siis terveen ihmisen näkökulmasta.

Tunteet ovat hyvästä

Muistisairas ihminen toimii aina loogisesti ja järkevästi omasta näkökulmastaan käsin, koska tunne on aito, mutta sille ei ehkä ole suodattimia. Kaikella tekemisellä on AINA tarkoitus ja tunne ON totta. Näin ollen on tärkeää, että kykenemme selvittämään käyttäytymisen taustalla olevan syyn ja siihen liittyvän tunteen – siinä saattaa olla avain arvokkaaseen kohtaamiseen ja uuden oivallukseen ilman, että leimaamme käytöksen ”oireeksi”. Tämä kuulostaa vaikealta eikä missään tapauksessa olekaan helppoa, mutta tämä taito on opittavissa.

Tämän kirjoituksen tarkoituksena ei suinkaan ole vähätellä käyttäytymisen muutoksen nostamia tunteita omaisissa/hoitajissa/vapaaehtoistoimijoissa. Päinvastoin! Tunteita ei kukaan meistä pääse pakoon, eikä pidäkään. Sen sijaan lisäämällä tietoa ja avointa keskustelua muistisairaan kohtaamisesta, voimme auttaa ymmärtämään sairastuneen maailmaa aivan uudesta näkökulmasta. Tarvitaan vain rutkasti rohkeutta ja uteliaisuutta. Mitä enemmän tiedämme sairastuneen elämästä, kokemuksista, arvoista jne. sen paremmat mahdollisuudet meillä on kohdata hänet hänen omassa maailmassaan – siinä ainoassa oikeassa.

Rohkeisiin kohtaamisiin,

Nina Reimari

Muistiasiantuntija

Päijät-Hämeen Muistiyhdistys ry


 

16.10.2020

Historian havinaa ja kokemuksen tuomaa näkemystä

 

Minulle on viime aikoina usein sanottu, että ”Sinulla on laaja kokemus yhdistyskentän parista.” Todellisuudessa sanoja tarkoittaa usein, että ”olet jo niin vanha, että olet ennättänyt olla monessa mukana ja kokemusta on kertynyt useilta vuosikymmeniltä.” Tottahan se on, ikää on karttunut ja kokemusta on kertynyt. Olen työskennellyt useissa yhdistyksessä ja toiminut myös yhdistysten hallituksissa ja puheenjohtajina. Kansalais- ja vapaaehtoistoiminta ovat linkittynyt vahvasti työhöni ja elämääni.

Yhdessä tekemisen kulttuuri on iskostunut minulle jo lapsuudessa. Pienessä maaliskylässä asioita tehtiin yhdessä. Talkoisiin osallistuivat kaikki omien kykyjen ja voimavarojen mukaan. Yhteisöllisyydestä ja tiedolla johtamisesta ei vielä silloin puhuttu. Toiminnan toteutusta ohjasivat kokemustieto ja perintönä kulkeneet käytännöt. Ajat muuttuvat ja toisinaan huvittuneena törmää vanhoihin keinoihin ja malleihin, jotka ovat saaneet vain uuden nimen. Uuden oppimisessa ja ajan tasalla pysymisessä uskon vahvasti vanhaan sanontaan ”vierivä kivi ei sammaloidu.”

Vapaaehtoistoiminnan kehittäminen on kulkenut matkallani mukana useammassakin hankkeessa. Eri toimijoiden yhteiset Vapaaehtoistoiminnan markkinat käynnistettiin Lahdessa vuonna 2009. Yhteinen vapaaehtoisten rekrytointi on vuosien saatossa hyväksytty viisaaksi resurssien yhdistämiseksi ja näkyvyyden saavuttamiseksi. Potilasjärjestöjen ja Päijät-Hämeen hyvinvointikuntayhtymän yhteistapaamista olin toteuttamassa marraskuussa 2017. Potilasjärjestöjen ja keskussairaalan yhteiset tapaamiset käynnistyivät vuonna 2018. Tänä päivänä kehittämiskohteena on yhdistysten roolin ja yhdistysyhteistyön linkittyminen tulevaisuuden sote-keskuksissa.

Edelleen yhdistysten näkyvyys, keskinäinen tietoisuus ja yhteistyö vaativat koordinointia. Parempi tietoisuus toinen toisista auttaisi yhdistyksiä helpommin toteuttamaan tapahtumia ja koulutuksia yhdessä. Yhdistysten näkyvyyden lisäämiseksi ja tunnettuuden kohentamiseksi on jatkuvasti tehtävä töitä. Yhdistysten oma aktiivisuus toisiin yhdistyksiin tutustumisessa kantaa kuitenkin nopeasti hedelmää. Uudet yhteistyökumppanit säästävät resursseja ja saavuttavat merkityksellisiä tuloksia.

Potilasjärjestöjen toiminnalla on merkittävä rooli tulevaisuudessa. Yhdistyksillä ja järjestöillä on vahvuutena vertaistoiminta, kokemustieto ja kiireettömät kohtaamiset sekä kuulluksi tuleminen. Julkisen sektorin toimintaa täydentämään tarvitaan yhdistysaktiiveja, joilla on kykyä ja taitoa tukea juuri silloin, kun tarve on suurin. Jokaisen vapaaehtoisen panos on merkittävä. Vapaaehtoistoiminnassa antaessaan saa tuplasti takaisin.

 

Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveysturva ry
Yhteinen Päijät-Häme -hanke
Projektipäällikkö Helena Haaja


www.kumppanuusverkosto.fi


 

26.8.2020

Pieni panostus, suuri merkitys

 

Vapaaehtoistoiminta on harrastus, johon voi antaa omaa aikaansa paljon tai vähän. Pienelläkin panostuksella on vaikutusta omaan ja jonkun toisen elämään – aina jää jälki. Jälki voi näkyä ilona kasvoilla, hyvänä tunteena tai kohonneena itsetuntona.

”Onpa tärkeää työtä!” kommentoivat useimmat, kun kerron, että toimin vapaaehtoisena eräässä järjestössä. ”Niin onkin!” vastaan ja jatkan, että tehtävä ei ole vaativa, vaikka voi siltä kuulostaa. Ja että voin itse vaikuttaa siihen, kuinka usein harrastan. Saan toiminnasta kiinnostavia uusia tuttuja, paljon hyvää mieltä ja tukea toimintaan tarvittaessa. Okei, joskus lähteminen tuntuu raskaalta, mutta palaaminen ei koskaan.

Monesti käy selväksi, että vapaaehtoiset ja toiminta koetaan tärkeiksi. Kysyttäessä mukaan moni kuitenkin kieltäytyy. Rohkaisen aina kokeilemaan, sillä sitä saattaa innostua. Ja aina voi vaihtaa tehtävää, jos ensimmäinen ei tunnu omalta.

Aikaa oman tilanteen mukaan

Vapaaehtoisuutta miettiessä ja toiminnan aikana on tärkeä kysyä itseltään muutama asia, jotka voivat vahvistaa halua lähteä mukaan:

  • Mikä minulle on tärkeää? Mitkä ovat arvoni?
  • Mitä haluan ajallani tehdä? Toteutanko minulle tärkeitä asioita?
  • Mihin voimani riittävät?

Omaa ajankäyttöä pohtiessa kannattaa olla armollinen ja realistinen. On pidettävä mielessä, että pienilläkin teoilla on suuri merkitys. Aina jää jälki. Tämä on huomattu OLKA-toiminnassa: lyhyetkin kohtaamiset helpottavat sairaalassa käyntiä ja oloa. Pienelläkin ystävällisellä hetkellä voi tuoda ilon tunteen toisen päivään ja samalla omaan.

Kuten Libanonin kuuluisa runoilija Kahlil Gibran on sanonut: ”Pieninkin ystävyyden teko on arvokkaampi kuin suurin aikomus”.  


Sairaalavapaaehtoinen antaa ja saa iloa

Ystävällisellä läsnäololla ja kuuntelemalla vapaaehtoinen antaa iloa toiselle. Siitä tulee myös itselle hyvä mieli. Toisten auttamisen vastapainoksi myös omasta jaksamisesta on huolehdittava. Kukaan ei jaksa vain antaa. Vapaaehtoistoiminnasta pitää myös saada jotakin: iloa, tunnetta tärkeydestä, hyvää mieltä, hauskaa seuraa, tärkeää tekemistä.

OLKA vapaaehtoisena ”autamme muita ja pidämme huolta myös itsestämme.” -OLKA-vapaaehtoinen.

Nykyisessä työssäni OLKA Lahden vapaaehtoistoiminnan kehittäjänä minulle on tärkeää, että vapaaehtoiseksi on kiva tulla, vapaaehtoisena on helppo olla, ja tukea saa aina tarvittaessa. Vapaaehtoisilta toivon halua antaa aikaa, mutta paljonko se on, on ihmisen itsensä määriteltävissä. Erityistaitoja ei tarvita, halu kuunnella ja kohdata toisia rauhassa riittävät. Me annamme lisätiedot ILONA-valmennuksessa. Valmennus antaa tarvittavat tiedot ja taidot toimia sairaalassa oppaana tai juttukaverina, kasvokkain tai verkossa. Koska pienikin teko jättää jäljen.

Seuraava kaksiosainen ILONA-valmennus on 24.9. ja 7.10.
Lisätietoa ja haku valmennukseen: www.lahdenlink.fi/olka-toiminta

 

Heidi Kirkonpelto

Kirjoittaja on vapaaehtoistoiminnan kehittäjä OLKA Lahti -toiminnassa. Vapaa-ajalla hän viljelee perunaa omiksi tarpeiksi ja on mukana MLL:n Ystäväksi maahanmuuttajaäidille -toiminnassa.


 

Sairaalan yhdyshenkilöt Senja Kuiri ja Päivi Alinen sekä OLKA-koordinaattori Kirsi Hyväri ja vapaaehtoistoiminnan kehittäjä Heidi Kirkonpelto suunnittelivat yhdessä tulevaa OLKA-pistettä sairaalalla kesäkuun alussa.

26.6.2020

OLKA on silta sairaalan ja järjestöjen välillä 

 

OLKA-toiminnan tarve Lahdessa on lähtenyt sairaalan toiveista saada potilasjärjestöt, vertaistuki ja muu vapaaehtoistoiminta tueksi sairaalaan. 

Lahden OLKA-hankkeen alkutaipaleella viime vuonna kävimme tutustumassa HUS:n alueen OLKA-toimintaan, jota on ollut jo vuodesta 2013. Sairaalan ja järjestöjen yhteistyö potilaiden ja heidän läheistensä hyväksi oli todella vaikuttavaa ja se teki minuun suuren vaikutuksen. Vapaaehtoiset olivat vahvasti sitoutuneet toimimaan sairaalassa ja kokivat tekevänsä jotain merkityksellistä. Tämä vierailu sai minut innostumaan vastaavan toiminnan kehittämisestä Päijät-Hämeessä.  

OLKA-toiminnan tarve Lahdessa on lähtenyt sairaalan toiveista saada potilasjärjestöt, vertaistuki ja muu vapaaehtoistoiminta tueksi sairaalaan.  Yhteiset keskustelut asian tiimoilta sairaalan ja LINK Lahden järjestökeskuksen kanssa aloitettiin syksyllä 2018. Erilaisia yhteistyön muotoja sairaalan ja järjestöjen välillä on jo olemassa ja niiden päälle on hyvä rakentaa uutta OLKAa. Lähtökohtana on, että OLKA Lahtea tehdään yhdessä sairaalan ja järjestöjen kanssa. OLKA haluaa olla silta järjestöjen ja sairaalan välillä. 

Sairaalan ja potilasjärjestöjen toimintakulttuurit ovat hyvin erilaisia. Molemmilla on halu auttaa sairastuneita toipumaan ja eteenpäin elämässä. OLKA ohjaa potilasjärjestöt tasavertaisesti näkyville sairaalassa OLKA-pisteen avulla ja lisää hoitohenkilökunnan tietoisuutta vertaistuen mahdollisuuksista. On tärkeää kuntoutumisen kannalta, että sairaalan henkilökunnalla on riittävästi tietoa erilaisista järjestöjen tarjoamista tuen muodoista, joihin potilaita voidaan ohjata. 

Vapaaehtoinen apuna sairaalassa 

Parhaillaan käynnissä olevat sairaalaympäristön muutostyöt tuovat myös omat haasteensa monille potilaille, jotka voivat olla hukassa muuttuneiden kulkureittien kanssa.  Vapaaehtoinen sairaalaopas tai juttukaveri voi olla hyvänä apuna tässä.  Tällainen toiminta helpottaa varmasti sairaalan henkilökunnan paineita siitä, kun kiireessä aikaa saattamiselle tai juttelulle ei aina jää. Se helpottaa myös potilaiden ja heidän läheistensä oloa, kun jollakin on aikaa kiireettömään kohtaamiseen ja kuuntelemiseen. 

Uskon, että löytyy monia ihmisiä, jotka haluavat olla tukena ja apuna sairaalassa. Jos olet kiinnostunut toimimaan sairaalassa vapaaehtoisena, niin olethan yhteydessä meihin.  

Aurinkoista kesää toivottaen, 

Kirsi Hyväri, OLKA-koordinaattori

 


OLKA Lahti blogikirjoitukset käsittelevät OLKAn toimintaa, potilasjärjestöjen toimintaa ja vertaistukea. Jos haluat tarjota blogikirjoitusta näistä aihepiireistä, niin olethan yhteydessä meihin.